Digiluukoutsit

Tänään pääsin todella pois omasta kaikkivoipaisuuden kuplasta lähiopetussession loputtua! Olin valmistautunut iltapäivään todella huolella. Olin tehnyt pedagogisen käsikirjoituksen, rytmittänyt teoreettisen osuuden, opiskelijoiden parityöt, keskustelut, digitaaliset työkalut ja kaikki hienoksi kokonaisuudeksi. Mietin aloituksen, lopetuksen, osallistamisen, motivaation ylläpidon ja herkullisuuden mielestäni niin hyvin, mihin ikinä taitoni riittävät. Ainoa miinus oli se, että olin pienessä kuumeessa ja olemukseni ei siksi ollut 100% läsnä. Tiedostin itse, etten ollut täysin terävimmilläni ja kerroin sen heti opiskelijoille ja minua havainnoinneelle opettajalle. Osasin asiani kuitenkin niin hyvin, että uskoin selviäväni hiukan puolikuntoisenakin. Pedagogisessa käsikirjoituksessa olin laskenut, että minun vetämäni osuus ja opiskelijoiden itse rakentama, muodostaisivat noin 50-50 -kokonaisuuden. Perustelen valintani sillä, että aiheet, joista puhuimme, olivat todella perustavaa laatu...

Mitä opin? Olenko tyytyväinen?   Ainakin webinaarin vetäminen toimi motivaationa siihen, että lisää pedagogisia oppeja tarvitaan, sillä parannettavaa löytyi paljon.   Aika ovelaa siis J ! Upeaa kuitenkin, että ryhmänä toteutettu webinaari on nyt tehty, jonka jälkeen sitä on helppo kehittää. Merjalta saimmekin todella kattavan palautteen, kiitos siitä!   Digiluukoutsien kanssa purettiin palautetta myös heti webinaarin jälkeen.  Merjan palautteesta eniten jäin miettimään sitä, miten tärkeää on lähteä opiskelijoiden prosessista. Osallistujien tuominen webinaariin valmiimpana olisi ollut yksi erittäin keskeinen keino parantaa työpajan tuloksellisuutta. Ennakkomateriaalina oli lukemista aihepiiristä, mutta esim. omakohtaisen casen pohtiminen etukäteen teemoista olis varmasti tehnyt sisältöä enemmän omaksi. Oppeja ja koppeja webinaarista: 1.       Valmistelu. Valmistelu. Valmistelu. Mitä enemmän verkkokoulutuksessa on muuttuvia tekij...

Oli mielenkiintoista päästä viemään käytäntöön opettajaopintojen alkuvaiheen oppeja opetusharjoittelussa koulutusviennin projektissa Ukrainassa syksyllä 2018. Koulutuksen asiakkaana oli Junior Academy of Sciences, jossa opiskelee noin 250 000 huippulahjakasta nuorta Ukrainassa. Nuorien innovaatioille on myönnetty kymmenen vuoden aikana 160 patenttia, mutta suurinta osaa keksinnöistä ei ole kyetty kaupallistamaan. Asiakkasorganisaatio halusi hakea kaupallistamiseen tukea suomalaisesta yrittäjyys- ja koulutusosaamisesta.  Vastasin viiden päivän koulutuskokonaisuuden toteutuksesta, jonka sisältö luotiin ensimmäistä kertaa tätä koulutusta varaten. Mukana toteutuksessa Kiovassa oli Metropolian yrittäjyysasiantuntija yrityshautomo Turbiinista. Asiakasta autettiin palvelumuotoilun keinoin luomaan strategia, tavoitteet, mittarit, palvelut ja toimintamalli Ukrainaan perustettavalle yrityshautomolle. Rakensimme koulutuksen niin, että se koostui lyhyestä teoriaosuudesta, jonka ...

Oppia ikä kaikki ja opettamalla opettaja oppii itse parhaiten... Joskus joku on sanonut, että: " kun motivaatio on kohdillaan, niin alkaa syntymään ". Esimerkiksi, jos pudotat uimataidottoman veteen, joka on täynnä haita, niin motivaatio pinnalla pysymisestä ja vedessä paikasta toiseen siirtymisestä kasvaa kummasti. Mutta siitä opettajakokemuksesta... Miten tulla alle viikossa opettajaksi Kaikki alkoi 23.10.2018, kun Hannele ohimennen kysyi: Onko joku kiinnostunut tekemään opetusta tänä talvena. Minähän siihen tietysti sanomaan, että olen kiinnostunut asiasta, mutta haluaisin kuulla asiasta hieman lisää. Seuraavana päivänä sähköposti lähti elämään omaa elämäänsä ja olinkin jo määritelty vetämään kurssia, josta en vielä(kään) tiennyt mitään. En sisällöstä enkä kohderyhmästä, saati sitten muista yksityiskohdista. Miten selvitään haasteesta Miten pieni poika syö norsun - Pala kerrallaan. Tätä samaa filosofiaa noudatin myös itse ja otin selvää asioista askel askel...

Olen reilun viikon ajan nyt suunnitellut yhtä kurssia Laurea Ammattikorkeakouluun: Asiakaslähtöiset palvelut, 5 op. Olen tutustunut kurssin tavoitteisiin (we start with the End in Mind) ja  pohtinut kurssin roolia koko tutkinnon sisällössä. Olen siinä onnellisessa tilanteessa, että pääsen aloittamaan puhtaalta pöydältä. Kurssia aiemmin vetänyt ope on jäänyt eläkkeelle ja kurssin uusi opettaja on yhtä vihreä kuin minä. Nyt siis todellakin ovat kaikki tähänastiset opeopit olleet tarpeen! Ja oma osaamattomuus ja keskeneräisyys nousseet kivasti esille :). Olen käyttänyt Designing for Learning -menetelmää kurssia suunnitellessani (UCL Arena, Helsingin Yliopisto ja Haaga-Helian ammattikorkeakoulu). Se on toiminut isona raamina mainiosti tällaiselle untuvikolle. Kuinka monta kertaa onkaan pitänyt palata lähtökohtaan, kurssin tavoitteisiin. Tavoitteet ovat ohjanneet koko suunnitelmaa ja toimivat punaisena lankana. Niihin on ollut myös mukava tukeutua, kun omat ajatukset ovat olleet solmu...