Maratonklubin valmentajallamme on aina tapana yhteisissä rankoissa treeneissämme hokea, että nauttikaa nyt, kohta tämä loppuu. Nyt Pechakuchaa kokoessani huomaan, kuinka lähellä loppumista tämä opettajakoulukin on. Reilu vuosi sitten ensimmäisissä tapaamisissamme palapeli oli aivan levällään. Kuulimme termejä, malleja, tavoitteita, teorioita, nimiä ja lukemattoman kasan eri kanavia, mistä mitäkin tietorippusta voisi lähteä hanttaamaan. Ajattelin, että tätä määrää asioita ja tietoa ei pysty vuodessa taklaamaan. Koska minulla ei ollut opettajuudesta (lyhyitä sijaisuuksia lukuunottamatta) kokemusta, minulle ei ollut muodostunut riittävän vankkaa tietoperustaa, mihin olisin voinut uutta tietoa lähteä konstruoimaan. Koko syksyn olin jatkuvasti epämukavuusalueella ja koin hiukan jopa ahdistusta. Aikatauluni oli lisäksi sellainen, etten pystynyt käyttämään tarpeeksi aikaa opiskeluun ja asioiden työstämiseen, ymmärtämiseen ja säilömiseen pitkäaikaiseen muistiini. Ajatus opintovapaasta kyps...