Digiluukoutsit

Maratonklubin valmentajallamme on aina tapana yhteisissä rankoissa treeneissämme hokea, että nauttikaa nyt, kohta tämä loppuu. Nyt Pechakuchaa kokoessani huomaan, kuinka lähellä loppumista tämä opettajakoulukin on. Reilu vuosi sitten ensimmäisissä tapaamisissamme palapeli oli aivan levällään. Kuulimme termejä, malleja, tavoitteita, teorioita, nimiä ja lukemattoman kasan eri kanavia, mistä mitäkin tietorippusta voisi lähteä hanttaamaan. Ajattelin, että tätä määrää asioita ja tietoa ei pysty vuodessa taklaamaan. Koska minulla ei ollut opettajuudesta (lyhyitä sijaisuuksia lukuunottamatta) kokemusta, minulle ei ollut muodostunut riittävän vankkaa tietoperustaa, mihin olisin voinut uutta tietoa lähteä konstruoimaan. Koko syksyn olin jatkuvasti epämukavuusalueella ja koin hiukan jopa ahdistusta. Aikatauluni oli lisäksi sellainen, etten pystynyt käyttämään tarpeeksi aikaa opiskeluun ja asioiden työstämiseen, ymmärtämiseen ja säilömiseen pitkäaikaiseen muistiini. Ajatus opintovapaasta kyps...

Eilen tapasimme viimeisen kerran opiskelijoiden kanssa Laureassa "Asiakaslähtöiset palvelut"-opintojakson puitteissa. Opiskelijat esittelivät projektitöitään, toiset opponoivat ja me opettajat annoimme vielä viime hetken vinkkejä, miten parantaa raporttejaan. Tilaisuus oli erittäin onnistunut. Projektitöiden esitysten jälkeen kokoonnuimme piiriin. Samaiseen piiriin, missä aloitimme opintojakson kaksi kuukautta sitten. Ensimmäisellä kerralla esittäydyimme piirissä ja kerroimme, mitä ajatuksia hyvästä palvelusta syntyy. Opintojakso oli suurimmalle osalle opiskelijoista ensimmäinen korkeakoulussa. Kaverit olivat uusia, opinahjo oli vieras ja opiskelutyyli erilaista. Tämän takia olemme jokaisella kymmenellä lähiopetuskerralla ensin istuneet, jutelleet, leikkineet ja virittäytyneet tavalla tai toisella toisiimme ja päivän aiheeseen. Olen kokenut, että yhtä tärkeää kuin saavuttaa opintojakson tavoitteet, on ollut luoda turvallinen ja avoin ilmapiiri sekä tutustuttaa opiskelijo...

Life long learning, elinikäisen oppimisen ajatus perustuu siihen, että jokaisella ihmisellä on mahdollisuus oppia, opiskella ja kehittyä läpi elämän. Tämä ajatus kulki punaisena lankana digiluukoutsien kenttäpäivässä AEL:ssä 27.2.2019. AEL:n toiminta perustuu vahvasti elinikäiseen oppimiseen, jatkuvaan kehittymiseen, työn ja koulutuksen yhteensovittamiseen sekä työelämälähtöiseen koulutukseen. Puitteet siis tukivat sisältöä hienosti! Tavoitteenamme oli järjestää pedagogisesti hyvin jäsennelty, sisällöllisesti antoisa ja paljon keskustelua sisältävä päivä, mikä sisältää myös uusien digivälineiden haltuunottoa. Mielestäni onnistuimme tässä tavoitteessa hyvin! Olimme paremmin valmistautuneita kuin aiemmin, pedagoginen käsikirjoituksemme oli tarkempi ja sisältöä oli mietitty perusteellisemmin. Jälleen kerran huomasimme, että tällainen koko päivän kestävä sessio vie suunnittelulta ja järjestelyltä paljon aikaa! Saimme mielestäni osallistettua hienosti Sekahaun, pidettyä päivän mielenkii...

Tänään pääsin todella pois omasta kaikkivoipaisuuden kuplasta lähiopetussession loputtua! Olin valmistautunut iltapäivään todella huolella. Olin tehnyt pedagogisen käsikirjoituksen, rytmittänyt teoreettisen osuuden, opiskelijoiden parityöt, keskustelut, digitaaliset työkalut ja kaikki hienoksi kokonaisuudeksi. Mietin aloituksen, lopetuksen, osallistamisen, motivaation ylläpidon ja herkullisuuden mielestäni niin hyvin, mihin ikinä taitoni riittävät. Ainoa miinus oli se, että olin pienessä kuumeessa ja olemukseni ei siksi ollut 100% läsnä. Tiedostin itse, etten ollut täysin terävimmilläni ja kerroin sen heti opiskelijoille ja minua havainnoinneelle opettajalle. Osasin asiani kuitenkin niin hyvin, että uskoin selviäväni hiukan puolikuntoisenakin. Pedagogisessa käsikirjoituksessa olin laskenut, että minun vetämäni osuus ja opiskelijoiden itse rakentama, muodostaisivat noin 50-50 -kokonaisuuden. Perustelen valintani sillä, että aiheet, joista puhuimme, olivat todella perustavaa laatu...

Mulla on viisi päivää töitä ja sen jälkeen pieni loman pätkä. Tämän syksyn työ- ja opiskeluputken sekä muutaman muun jutun jälkeen se loma on todella t e r v e t u l l u t.  Loman jälkeen minulla alkaakin aivan uusi ajanjakso elämässä. Viiden kuukauden opintovapaa! Olen ilmoittautunut mm. liittoni esimieskoulutukseen, sosiaalipedagogiikan päiville ja avoimen yliopiston kansanravitsemuksen kurssille. Vielä haikailen muutamalle henkilöstöhallinnon kurssille Aalto yliopistoon. Olo on kuin lapsella karkkihyllyn edessä: haluaisin maistella vähän kaikkea, kun kerrankin siihen on mahdollisuus! Mun hymy ei häivy huulilta laisinkaan. Perjantaina olin Laurea Ammattikorkeakoulussa sopimassa opeharjoittelusta. Menen tammikuussa sinne pitämään yhdessä kahden muun (uuden) opettajan kanssa Asiakaslähtöiset palvelut -kurssia (5op). Tosi mielenkiintoista kurssin pitämisestä tekee se, että molemmat opettajat ovat Laureassa vasta aloittavia ja tulemme räjäyttämään kurssin sisällön aivan uusik...

Moninaisuuden kohtaajana olen kuin...avoin sydän. Minulle on erittäin tärkeää ihmisten tasa-arvoisuus, tasavertaisuus ja heikoimmassa asemassa olevien puolustaminen. Se on minulle sydämen asia ja syvällä selkärangassani. Moninaisuuden arvostaminen ja vaaliminen kulkee molempien vanhempieni suvussa, minun vanhempani ovat sitä meille lapsille siirtäneet ja minä ja veljeni edelleen omille lapsillemme. Se on arvo, jota vaalitaan ja johon minun on erittäin helppo samaistua ja joka allekirjoittaa. Näen moninaisuuden ihmisessä arvokkaana historiana, josta voi ammentaa voimaa ja vahvuutta tulevaan. Moninaisuutta voidaan nostaa ja korostaa, tai olla nostamatta. Ihmisistä ja tilanteesta riippuen. THL:n Sokra-hankkeessa paneudutaan nimenomaan sosiaalisesti heikoimmassa asemassa olevien osallisuuden parantamiseen. Osallisuus on tunne siitä, että tulee kuulluksi ja saa vaikuttaa itseä koskeviin asioihin. Osallisuus luo tuntee merkityksellisyydestä ja kuulumisesta johonkin. Sokrassa osallisuutta...

Alkuun lainaan mahtavan opiskelijakollegani Krishnan vertauskuvaa osaamisen tunnistamisesta ja tunnustamisesta: Kun Ronaldo tekee maalin Mestarien liigassa, se tunnistetaan maaliksi. Tuomari tunnustaa  vihellyksellä maaliksi ja vasta sitten se on maali. Erinomainen vertauskuva asiaan! Vasta vihellyksestä maali on maali ja osaaminen "oikeaa", kun se on tunnustettu. Opiskelijalla voi olla eri tavoin hankittua osaamista. Koulutusta, oppitunteja, projektitöitä, kursseja, harrastuksen kautta kerrytettyä osaamista, työssä oppimista jne. Miten tämä osaaminen tunnistetaan ja tunnustetaan? Tärkeimmässä roolissa on opiskelija itse. Hänen pitää osata sanoittaa osaamisensa, tuoda se esille niin näytöissä, tenteissä, todistuksilla, kuin kuvailla ja kertoa osaamisestaan. Itsearviointi nousi tämän työpajapäivän edetessä yhä suurempaan rooliin. Yhdessä ryhmässä pohdimme sitä, miten meidän sukupolvelle itsearviointi on vaikeaa ja haastavaa, mutta nyt kasvamassa oleva sukupolvi on tottun...

Mitä blogiin kirjoitetaan: Kirjoitetaan joko yhdestä teemasta tai oivalluksesta tai kaikesta opitusta tai oivalletusta. Blogikirjoitus voi keskittyä asiaan tai olla vapaamuotoisempaa. Blogissa ei kuitenkaan ole tarkoitus pelkästään referoida asioita tai artikkeleita, vaan ne tuodaan omaksi. Se pitää lukijan mielenkiinnon yllä ja otteessa. Milloin blogiin kirjoitetaan: Kirjoittaa voi silloin, kun on perehtynyt asiaan jo ja jäsennellyt asiaa mielessään tai blogia voi käyttää myös työkaluna asioiden jäsentämiseen. Tärkeää on se, että asia, mitä kirjoitetaan, on jättänyt muistijäljen kirjoittajaan. Kirjoittajalla pitää olla into kirjoittaa asiasta. Se välittyy lukijoille! Miksi kirjoitetaan: Blogin kirjoittaminen auttaa jäsentämään ajatuksia aiheesta, teemasta, opitusta. Blogin avulla haluan herättää ajatuksia lukijoissa ja kertoa siitä, mikä minua on heilahduttanut ja mitä ajattelen heilahduksesta. Myöhemmin blogeistaan voi seurata oman ajatuksen kehittymistä.

Hei tiimi! Ihanaa loman ja helteiden jälkeistä elämää! Rakastan kesää, lomaa ja päämäärätöntä vetelehtimistä, mutta silti kalenteri-ihminen minussa rakastaa myös elokuuta. Sitä, että arki alkaa, työ täyttää kalenterin päivällä ja harrastukset illalla. Jauheliha palaa jääkaappiin ja koulureput eteiseen. Tänä syksynä koulu onkin esillä perheessämme enemmänkin. Sen lisäksi, että minun opeopinnot alkavat toden teolla, myös kuopuksemme aloittaa koulun. Perheestämme siis 4/5 opiskelee tänä syksynä! Superhienoa ja superhaastavaa. Kesällä ehdin vetelehtiä uimarannan lisäksi myös kirjastossa. Sieltä on tarttunut dekkareiden lisäksi opettamiseen, oppimiseen ja kehittämiseen liittyviä kirjoja laiturilukemiseksi. Hektisen arjen keskellä lukeminen painottuu akuuteimpiin alan innovaatioihin, uutuuksiin, uusiin näkemyksiin jne. Heinä-elokuussa aivot saavat vaellella vapaammin ja aivan uusissa asioissa. Se on ollut ihanaa. Kirjallisuuspiiriä varten perehdyin mm. S...