Digiluukoutsit

Odotin AEL-päivää innolla, opekoulutuksen aikana kertyneet kokemukset ja opit olivat tuoneet varmuutta, ja meidän kivassa, tutussa porukassa on mukava fiilis oppia yhdessä. Aamun virittäytymiskeskustelussa pohdimme päivän teemaa:  elinikäistä oppimista . Olin lukenut Opetus- ja kulttuuriministeriön raporttia elinikäisestä oppimisesta (2018), jossa tuotiin esiin, miten elinikäinen oppiminen edellyttää, että oppimisen perusta on kunnossa. Tutkimusryhmä on kuitenkin havainnut jo viitteitä siitä, että juuri tämä perusta ei ole kunnossa. Suomi on pärjännyt aiemmin hienosti Pisa-rankingissä, mutta nämäkin tulokset ovat laskusuhdanteessa. Minulla oli tuoreessa muistissa pari päivää sijaisopeilua yläasteella. Olin nimittäin suorastaan järkyttynyt nykypäivän peruskoulutodellisuudesta. Vaikka osasin varautua siihen, että sijaista varmaankin koetellaan, oli arki koulussa karumpi mitä osasin odottaa. Suurella osalla oppilaista asenne kouluun, oppimiseen, opettajiin ja sääntöihin tun...

Terveiset Heks-sessiosta! Merjan kanssa vierähti parituntinen kuin siivillä. Kotiinviemisinä sain hienon ”kartan”, joka tuossa työpöytäni vieressä jatkossa ohjaa ajatteluani ja muistuttaa hommista  J Muita tuliasia on lisääntynyt ymmärrys opekoulutuksesta kokonaisuutena ja sen vaatimista näytöistä. Nyt ei tentitä, vaan kerätään omaan opearkkuun tietoa, taitoa, kokemusta ja oivalluksia.  Nämä 9 osaamiskohtaa avautuivat taas pikkuisen paremmin ja hahmotan selkeämmin niiden alle tarvittavat ainekset ja oppimisen osoittamiset. Esim.  #eettisekotalous , huomaan että olen nyt jo alkanut huomioida tätä näkökulmaa valinnoissani! Kun jonkin asian tiedostaa, se ohjaa ajattelua ja tätä kautta muokkaa käyttäytymistä. Mutta miten osoitan sen osaamisen, onkin taas toinen juttu. Entäs tämä hiukan hirvittävä, hieno termi: Pedagoginen Käyttöteoria.  Nyt sekin alkaa jo tuntua ystävällisemmältä ja helpommin lähestyttävältä. Se  rakentuu tässä matkalla pikkuhil...

Kiitos eilisestä ryhmäpäivästä, oli mukava tunnelma ja ainakin itselleni antoisaa sisältöä. Bloggausharjoituksesta innostuneena haluan jakaa teille tämän Hesarista poimimani noston. Jutussa kirjoitettiin opettajan merkityksestä oppilaan elämässä. Vaikka meistä ei (ehkä) ole tulossa peruskoulun opeja, tämä kirjoitus liikutti minua. Minulle yksi syy opettajaksi hakeutumiseen on merkityksellisen työn tekeminen. Jospa voin antaa inspiraatiota ja suuntaa jollekin nuorelle. Auttaa hahmottamaan asioita oman ymmärryksen ja kokemuksen kautta. Koetteko te, dear koutsikollegat, että opettajan työ olisi merkityksellisempää kuin esim. markkinointihommat?

Olen pyöritellyt varmaan jo parin vuoden ajan mielessäni ammatillisen blogin perustamista. En ole kuitenkaan saanut sitä aikaiseksi, sillä OMA RIMA on liian korkealla. Sama tilanne tuntuu toistuvan nyt tässä blogissa. Bloggaaminen on minulle uusi juttu, mutta perustin tämän Digiluukoutsi-blogin tuosta vaan, helppoahan tämä on. Mutta kun blogin tarkoitus tarkentuikin: tämä onkin osaamisen näyttämisen väline ja saimme osaamistunnisteet, jumitus jysähti päälle. Kirjoittamista estävät ajatukset: - Onkohan tämä nyt riittävän ammattimaista? - Liittyykö tämä nyt varmasti ammatilliseen opettajuuteen? - Pitääkö aina viitata johonkin kirjallisuuteen tms. lähteeseen? Keskustelu Sannan kanssa avasi silmiä. Meillä molemmilla tuntuu olevan samantyyppinen pedanttinen luonne, kaiken pitää olla niin priimaa. Mitäpä jos tässä kohtaa vähän laskisi sitä rimaa, ei olisi niin itsekriittinen. Kirjoittaisi vaikka ihan lyhyitäkin juttuja, jotta kirjoittaisi edes jotain. Pienetkin oivallukset voivat a...