Onnellinen opettaja maailman onnellisimmassa maassa

Eilen tapasimme viimeisen kerran opiskelijoiden kanssa Laureassa "Asiakaslähtöiset palvelut"-opintojakson puitteissa. Opiskelijat esittelivät projektitöitään, toiset opponoivat ja me opettajat annoimme vielä viime hetken vinkkejä, miten parantaa raporttejaan. Tilaisuus oli erittäin onnistunut.

Projektitöiden esitysten jälkeen kokoonnuimme piiriin. Samaiseen piiriin, missä aloitimme opintojakson kaksi kuukautta sitten. Ensimmäisellä kerralla esittäydyimme piirissä ja kerroimme, mitä ajatuksia hyvästä palvelusta syntyy. Opintojakso oli suurimmalle osalle opiskelijoista ensimmäinen korkeakoulussa. Kaverit olivat uusia, opinahjo oli vieras ja opiskelutyyli erilaista. Tämän takia olemme jokaisella kymmenellä lähiopetuskerralla ensin istuneet, jutelleet, leikkineet ja virittäytyneet tavalla tai toisella toisiimme ja päivän aiheeseen. Olen kokenut, että yhtä tärkeää kuin saavuttaa opintojakson tavoitteet, on ollut luoda turvallinen ja avoin ilmapiiri sekä tutustuttaa opiskelijoita toisiinsa.

Nyt viimeisellä kerralla, opintojakson lopussa heitimme palloa toisillemme ja kerroimme: missä minä onnistuin tällä opintojaksolla ja missä kaveri onnistui. Opiskelijat arvioivat itseään mm. näin:

"Kun lukiossa mä vain luin ja luin, niin nyt musta tuntui, että tätä teoriaa oikeasti voi käyttää oikeassa elämässä, että tämä liittyy johonkin". 

"Kun me tehtiin tota projektityötä, niin palaset loksahtivat paikalleen. Mä tajusin, että teoria ja tunneilla opiskeltu liittyivät kaikki tuohon projektityöhön."

"Nyt mä olen töissäkin alkanut miettiä palvelupolkua ja mitä kaikkea siihen liittyy. Ennen ei tullut ajateltua, vaan tein vaan töitä."

"Mun jännitti ennen tätä opintojaksoa ihan hirveästi esiintyä. Tänään se ei tuntunut enää niin pahalta."

Opiskelijat arvioivat itseään ja vertaisiaan hyvin osuvasti ja analysoiden. Monelle tuntui syntyneen hyvä käsitys opiskellusta kokonaisuudesta. Kuulosti myös siltä, että moni oli alkanut ajatella ja työstää asioita eri lailla, korkeakoulumaisesti. Minulle hetki piirissä oli ainutlaatuinen. Tunnelma oli avoin, luottamuksellinen ja välitön. Jokainen sai kuulla itsestään ja kehityksestään ihania asioita vertaisiltaan. Keskustelu jatkui, eikä kenelläkään ollut kiire pois, vaikka olimme jo vartin yliajalla. Tuntui, että olen tehnyt oikeita asioita ja onnistunut, vaikka en voikaan ottaa kaikkea kreditiä tietenkään itselleni tuosta muutoksesta.

Piirin jälkeen opiskelijat kertoivat, että tuntui kivalta arvioida itseään ja muita ja saada palautetta opiskelukavereilta. Minulle viimeinen piiri vahvisti entisestään näkemystäni siitä, että tärkeintä sekä ihmisyydessä että opiskelussa on saada tulla nähdyksi ja kuulluksi. Saada kertoa ajatuksistaan, kuulla palautetta itsestään ja tuntea olevansa tärkeä. Vasta sitten, kun tämä toteutuu, voidaan saavuttaa #opintojaksontavoitteet ja #substanssiosaaminen. Aion vaalia tätä havaintoani ja toimia sen mukaisesti; opettajana, tuoteryhmäpäällikkönä, valmentajana ja ihmisenä.